Eksyn harmaitten satamien sumuun

Viime aikoina ehdoton lempivärini vaatteissa on ollut musta.
Myös keli on ollut viime aikoina aika musta,
ja työn ohella en oikeastaan ole päivän kulustakaan nähnyt kuin sen mustan osuuden; illat, aamut ja yöt.
Sisään kulkeutuva rapa on mustaa, ja ihmisten fiiliksetkin tuntuu olevan.

Mutta mun mieli ei ole musta ollenkaan. Jostain syystä tämä "talvi" ei vaivaa mua ollenkaan, antaa vaan olla lumetonta ja pelkkää sadetta. Mun ajatukset on jo jossain tulevassa ja työt ja asioiden hoito sekoittaa mun koko päivärytmit ihan täysin.
Ei sekään mitään.
On ihania ihmisiä, taidenäyttelyitä, sekalaisia ruokakomboja ja katoavia tavaroita rytmittämässä päiviä.

Nautitaan tästä ikuisesta syksystä ja juodaan teetä suruun.

Going

No nyt sitten olen lähdössä.
Tuosta ovesta aamulla ulos ja suunta kentälle merimieheni kanssa.

Bali, Singapore, aurinko, loma ja seikkailut kutsuivat ja päätin seurata niiden kutsua.

Palailen takaisin joulukuun alussa, että nähdään sitten silloin.

Pitäisiköhän mun nyt luvata että sen jälkeen tapahtuisi ryhdistäytyminen ja uusi elämä tämän blogin kanssa?

we'll see.

Nyt halaan teitä virtuaaliystäväni ja lähden uniin.

Tänään

 

Tänään minua on surettanut kaikki kaukana olevat ihmiseni.. miksi ne on niin kaukana kun tahtoisin olla niiden kanssa ja lähellä?


Tänään on myös harmittanut oma päättämättömyyteni kun en koskaan tiedä mitä tahdon ja osaa tehdä oikeaa päätöstä.
Vatvon ja veivaan edestakaisin.
 

Tänään kävelin rohkeasti irtokarkkihyllyn ohi vaikka irttarit oli 3EUROA KILO ja ostin banaaneja [nyt jälkeenpäin vähän mietin että..miksi].


Tänään päättyi myös pieni työurakka uudessa ympäristössä ja huomenna palaan jälleen tuttuun ja turvalliseen.


Tänään pääsin myös pikaisesti ohimennen töissä palvelemaan TARJA HALOSTA. huhhuh.


Tänään en ostanut mitään itselleni, mutta muille paljon.

Tänään katsoin myös jälleen tämän pätkän ja tulin paremmalle mielelle niin kuin aina:

Who can see you?

Tuli tämä kysymys lähinnä mieleen tuosta vastapäisen talon ylimmässä kerroksessa asuvasta pelottavasta mummosta joka seisoo liikkumatta ikkunassa ja tuijottaa suoraan tänne..
Aika moni voi nähdä, halusit tai et.
Huh vedin verhot kiinni.

Tervetuloa minulle tosiaan tänne Kallioon. Täällä on nyt vierähtänyt jo tovi, 3kk, ja täytyy todeta että elämä on täällä niin kovin mielenkiintoista ja jännittävää. Ja outoa ja arvaamatonta, se on myönnettävä.

Täytyisi varmaan luvata kuvia uudesta kodista (muutama niitä taisikin jo huudella ;) ), ja olisihan tässä pieni Aasian reissukin edessä. Työkuviotkin on muuttuneet, lisää Marimekkoa sillä kukapa siihen kyllästyisi!
Minuun voikin nykyään törmätä lentokentällä, jakelen siellä ahkerasti tax freetä japanilaisille ja viikkaan pinoon tuhannetta minipyyhettä ja kangaskassia.

("tax free yes? tax free no? yes? no? YES YOU. and here can I have your name/namae, adress and sign PLEASE.thank you kiitos bye bye.")

Lisäksi olisi kaksi muuta liikettä, ja ystävämyynnit tottakai. Ja oho kuukauteen jäikin vain viisi (5) vapaapäivää jotka nekin on jo varattu, on Oulua ja Tamperetta ja rokotuksia ja sen sellaista.
no mutta, ihminenhän tarvii rahaa..

Minnehän tämä blogi välissä unohtui?
Hukkui elämän keskelle.


ps. kuva on Turusta, täysin aiheeseen kuulumattomasti.

Hyviä päiviä

Synttäripäiväni on tähän mennessä kulunut näissä merkeissä;
ihaninta korttia ihaillessa ja jälleen junassa kohti Helsinkiä ja töitä. Aamu vierähti nopeasti pyykkien, tiskien, pakkaamisen, jääkaapin tyhjentämisen ja muiden pikkuaskareiden parissa.
Synttärit on jotenkin niin kaksinaamainen juttu.. toisaalta ne on niin onnellisia päiviä kun ihmiset muistavat,
mutta toisaalta niistä aina puuttuu se jokin..
Mulla on ollut joku synttärikriisi jo pitkään.
Mutta nyt sitten siis 23 vuotta paketissa.

Viime päivät on onnellisesti kuluneet muun muassa Ainon hyvässä seurassa, on ollut rantapiknikiä, pussikaljailua ja uuteen kahvila/baariin tutustumista. (ja sen jäljiltä vähän pommiin nukkumista seuraavana aamuna..)

Myös omaa seuraa on riittänyt, The Great Gatsby-leffa oli siisti ja aamupalathan on aina parhautta.
Onneksi myös ystävien seuraa on ollut, perjantaina kivat läksiäiset Jounille ja ihania Rollon ystäviäkin oli paikalla ja tuli niin kotoisa olo! Ja lauantaina kutsui Katja ja Katjan sohva, aina hyvän mielen paikka :)

Ja tottakai töitä! Niitähän on hyvä olla aina. Ensimmäisessä palaverissakin palaute oli hyvää, olin kehuttu ja hymy nousi korviin hyvästä mielestä :))

Näin täällä tänään ja viime aikoina!

IDENTITEETTI

Tässä jotain mitä lähetin Lahteen, minkä jäljiltä ei tullut kutsua pääsykokeisiin mutta jota rakastan edelleen kovasti.
Ehkä ainoa ennakkotehtävä mitä tänne tulee, mutta tämä on niin tärkeä että tämä tuli.
Ideasta, tekemisestä ja lopputuloksesta tuli niin hyvä mieli että hetken muistin taas mikä valokuvassa olikaan niin ihanaa.

ps. alimman kuvan neidillä on suht hölmö ilme..

pps. tulkaa seurailemaan myös mun nykypäivän ilmeitä intagramiin @raitapaitani

Uulala

Hyviä musiikkihetkiä.

Ja sitten vähän fiilistelyä onnellisesta illasta jokin aika sitten, kun Olavi Uusivirta veti keikan Dynamossa ja se oli ihan täydellisen kotoisa, ajatuksia herättävä ja syvältä sisältä lämmittävä.

Ps. oonkohan mä vähän nolo?

Eikun ainiin, enhän mä ole kun mä kuuntelen just hyvää musiikkia.

Marityttö

Miten elämä viekään mukanaan.
Näinhän siinä kävi että tieni vei töihin Marimekolle, ja olen niiiiin onnellinen.
Halusin tätä työtä pitkään ja hartaasti ja tein kovasti töitä sen eteen, kasasin hakemuksia, lähettelin meilejä, juoksin haastatteluissa ympäriinsä ja valmistauduin vastaamaan kysymykseen kuin kysymykseen.
Nyt paikka on minun ja olen valmis tekemään kaikkeni jotta minusta tulee täydellinen Marimekko-myyjä. Edessä on paljon reissaamista Turun ja Helsingin välillä sekä paljon majoittumista rakkaiden ystävien nurkissa. Paljon juna-ja bussimatkoja,
sekä tällä hetkellä kolmen eri työn yhteensovittamista.
Mutta onneksi Helsingin päässä on aina vastassa tuttuja ja tärkeitä naamoja, ja Turussa taas yksi lämmin syli.

Tarinoita

Viime päiviin on sisältynyt muun muassa ystävän kanssa tehty retki Kakolan vankilan alueelle.
Viinimukit matkaan ja tutkimaan!

Eräänä iltana Olavi lauloi kauniita ajatuksia ja hyvää mieltä minulle, ystävälleni, merimiehelleni sekä muutamille muille. Laulettiin käsi kädessä, tanssittiin ja naurettiin hölmöille jutuille.

Mutta juuri nyt on parasta olla Helsingissä, syödä jogurttijäätelöä, nauttia kampaamon päähieronnasta ja auringosta, katsoa pätkä Karri Koiran keikkaa, nauttia mummon ja ukin seurasta ja käydä uniin oman siskon viereen siskonpetiin (mihinkäs muuallekkaan?).

Parin päivän päästä on luvassa suuria muutoksen tuulia, mutta siihen asti mulla on loma, ihanaa ohjelmaa ja ihania ihmisiä.

Keltainen laiva

Iloinen kirpputorilöytäjä tervehtii.
Eilen kävimme ystäväni kanssa (vapaapäivä jeejee!) kirpputorilla ja tehtiin löytöjä.
Lisäksi ostettiin kesän ensimmäiset jäätelöt.
Heräsin tehokkaasti aamulla jo klo5 ja lähdin koulutukseen työpaikalle. Sen jälkeen siivosin tehokkaasti kotia, tiskasin (tai siis tiskikone..) ja tein ruokaa. Illalla tehokkaasti poljin vielä kirpputoriretken jälkeen tulostamaan asioita ja sen jälkeen suuntasin pyöräkorjaamoon vain toteamaan että pyörälleni ei voi tehdä mitään halvalla..
Eilen oli siis tehokas päivä.

Näin hienoimman kotelon löysin silmälaseilleni!

 

Ja näin ihanan lisän kotipuutarhaani löysin myös, rönsyliljan!

Nyt jään tänne odottelemaan googlen lupaamia valkoisia kukkia kasviini.

Näin minä vihellän matkallani

Mistä  aloittaisin?

Siitä miten outoa ja uutta minulle on että Helsinkiin voi tehdä päiväreissuja (!!) kun asuu näin etelässä, ja niitä olenkin jo tehnyt kaksin kappalein työhaastattelujen perässä (jokohan voisi tärpätä?).

Siitä miten ihanaa on lähteä ystävän kanssa Ikeaan syömään ettei tarvitse olla yksin. Ja miten Ikean kurkku-kasvi maksaa vain 3euroa!

Siitä miten olen aloittanut pienen puutarhaoperaationi ja päättänyt pitää kaiken hengissä!

Siitä miten uusi työ vie voimia ja jännittää vielä vähän, mutta toisaalta sisältää paljon mukavia tyyppejä ja antaa hyvää ja kasvattavaa myynti-/kassaneitikokemusta.

Siitä miten yhtäkkiä minulle satelee freelancer-työtarjouksia ja miten käytänkin niihin sitten kaiken edellisen kohdan työstä jäävän vapaa-ajan.

Siitä miten myös työhaastattelukutsuja satelee harvinaisen paljon, ja miten yritän hahmottaa itseni parhaat puolet ja miten kerron ne lyhyesti ja ytimekkäästi ja houkuttelevasti ja vastailen kysymyksiin kuten "Mihin tämä maailma on menossa?" ja "kuvaa itseäsi kahdella substantiivilla?".

Siitä miten meillä on uusi wc-kaappi ja miten hieno siitä tulikaan, vaikka seinään kiinnittäminen oli aikamoinen haaste ja vaikka wc on edelleen kokonaisuutena vähän surullinen.

Siitä miten kaikki ennakkotehtävät ovat paketissa ja nyt ei auta kuin odottaa! En kestä!

Siitä miten rakas ystäväni kävi täällä vierailulla ja sen jäljiltä meillä on maailman hienoimmat seinät. Ja pian saan saman ystävän tänne takaisin maalaamaan.

Siitä miten vietimme yhden viikonlopun hankivaelluksen parissa ja ulkona laavussa yöpyen.

Siitä miten kuvasimme ihanan ystäväni kanssa tyylikkään luudallalentämisvideon.

Tai siitä miten kahden viikon päästä koittaa pieni hengähdystauko ja laatuaikaa siskojen kesken.

Tai sitten siitä että mulla tosiaan on vihdoin töitä ja varaa elää!!

Taidan kertoa kaikesta tästä!

Ja siitä että vihdoin alkaa kevät ja pian kesä.

ps. välillä stressi ja maailma painaa harteilla, mutta onneksi on Bassoradio

Elämä ei ole vakavaa.

"--Vain me aikuiset ihmiset olemme vakavia, ja kuvittelemme kurttuotsamme takaa, että kaikki muukin on. Mitä ajanhukkaa."
(teksti täältä)

Tämäpä sattui sopivasti. Näinhän se juuri menee. Ja hyvän mielen sunnuntai jatkuu.

Viime päivinä on tullut vastaan paljon hetkiä jolloin olen vain pysähtynyt hymyilemään.

Mun elämä alkaa vihdoin järjestyä ja kevätkin tulee!

On maalauskursseja ja inspiraatiota,

                                          hesarinlukupiiriä ja päiväunia,

                                                                 köyhiä juttuja ja mökkihöperyyttä,

                                                                              paljon työntekoa ja vihdoin myös tuloksia siitä,

                                                                                                        ennakkotehtäviä ja innostusta,

                              onnen ja hien täyteisiä balettitreenejä,

                                           IKEA-retkiä ja IKEA-ruokaa ihanan ystävän kanssa,

                                                                                  miljoonia lippulappusia ja muistettavaa,

                                                                                                      kylpyläloma Tampereelle,

                                                                               kyläilijöiden täyteisiä viikonloppuja,

                                                                    keskusteluja,

                                                                              harvinaisen paljon leffateatteria ja karkkia,

                                                                                                           lumimyrskyjä 

                                                                                                                         ja aurinkoisia kevätpäiviä.

 

 

Ja koska myös uusi työpaikka kutsui minua vihdoin (!!!!) niin nämä olivat luonnollinen seuraus siitä:

 

Ps. alakerrassa valmistuu juuri mun merimiehen leipoma pannari, what a day!

Kiitos Hesari

...kun täytit näin kivasti ja hyödyllisesti erään pienen tyhjän hetken viime viikossani. Kanssasi oli hauskaa askarrella ja vältellä oikeita töitä.
Nyt hedelmämme siirtyivät vinyylilevykulhosta sinun syliisi.

ps. toki myös uutisesi ovat hyviä ja mielenkiintoisia.

Tuulahduksia

Tänään en saa mitään aikaiseksi vaikka pitäisi saada paljon.
Sen sentään sain aikaiseksi että tulin kertomaan sen tänne.. ja samalla tulevat kuvat Firenzen retkeltä vuoden alusta, kun ne meinasivat jo unohtua. Päivä oli ihana tyttöjen reissu joka sisälsi kauppoja, kauniita maisemia, Pittin palatsissa kiertelyä ja hyvää ruokaa.

Tänään tosiaan pitäisi tehdä asioita. Ja huomenna ja ylihuomenna ja ja ja. Mutta mulla on sellainen olo että blaablaablaa saankokatsoaleffojajaollaajattelemattamitään. Taidan mennä syömään avokadoleipää.

Maalari maalasi TAULUA, sinistä ja punaista

[Lisäksi tämä maalari maalasi myös käsiinsä kauniin -ja tiukasti pysyvän- sinisen sävyn.]
Olen niiiiiin innoissani, aloitin pari viikkoa sitten kaksi maalauskurssia! Maalit mitä tähän asti olen elämässäni käyttänyt koostuvat lähinnä, vesiväri-, peiteväri- ja seinämaaleista, joten on ollut mitä siisteintä päästä kokeilemaan sellaisia pro-materiaaleja kuin öljyvärit ja guassit.
Toinen näistä kursseista on siis vesiluikoisiin öljyväreihin keskittyvä, toinen taas ihan yleinen maalauskurssi jossa saa tehdä periaatteessa mitä vain tai seurata opetusta, tärkeintä on keskittyä nauttimaan maalaamisesta. Jes!
Nämä kurssit yhdistettyinä balettitreeneihin x2 saavatkin aikaan mukavan harrastustäyteisiä arki-iltoja. Ja päivät voi keskittyä hulluun töiden metsästykseen (riittääkö 100 hakemusta että saa töitä?) ja hulluhkoon ennakkotehtäviin valmistautumiseen.

Arki rullaa!

Tulkintoja Pisan kaltevasta tornista

Ja turisteja riitti.

Terveisiä täältä!

Vuoden viimeisen päivän maisemia! 

Lucca! 

Pisa!

Ruokaa uuden vuoden kunniaksi!

Joululomalla meitä kutsui Italia.

Parhaana lomaseurana toimivat merimieheni ja koko perheeni,

joista isin ja äidin näin vihdoin yli puolen vuoden tauon jälkeen,

ja joista merimieheni jatkoi viikon jälkeen jo eteenpäin, kohti Kanarian urheilu(?)mahdollisuuksia.

Päivät on täyttyneet löhöilystä, shoppailusta, kiertoajeluista, saunomisesta, syömisestä, Pisan-retkestä, Outlet-retkestä, Sherlock Holmesista, pelaamisesta ja lukemisesta. Lisäksi pääsin Pisan reissun jälkimainingeissa nauttimaan yhden aamupäivän Luccassa ihan yksikseni. Aurinko, pienet kujat, eväät ja yksinjunailu tekivät hyvän mielen sinä päivänä.

Joulu ja uusi vuosi näissä maisemissa on tehneet niiiiin hyvää, täältä palaan kotiin uudella energialla muutamien päivien kuluttua pienen junailu-, busseilu-, lento- sekä takseilupäivän päätteeksi.

Turussa odottaa tyhjä ja kylmä koti sekä ilmeisesti lumeton maisema, mutta käännän patterit päälle, laitan takkaan tulen, juon kaakaota ja kestän sen.

Vastaanotetaan: hyvä vuosi

Heipähei vaan hei.

Yhtäkkiä tulinkin takaisin.
Kokonaiset kolme kuukautta meni ihan vaan ihmetellessä, että mihin mun blogi jäi. Olen kovasti tykännyt kirjoittaa sitä ja nyt yhtäkkiä en saanut edes sivustoa aukaistua, aina oli muka jotain muuta.
Mietiskelin pitkään haluanko oikeasti pitää tätä blogia, ketkä sitä lukevat ja mitä minä hyödyn tästä. Taisin alunperin aloittaa tämän jotta saisin jonkin paikan valokuvilleni, mutta tänä syksynä valokuvaus on jäänyt kuin vahingossa taka-alalle ja sitten jäi blogikin. Viime kesän koulutulokset taisivat sittenkin kolahtaa kovaa.
Elämä suuntaa kuitenkin uusille urille, graafisille sellaisille, ja päätin että tämä blogihan kertoo minusta, ei vain kuvistani. [Enkä sano että valokuvauskaan pysyvästi jää, annan sille vain aikaa.]

Ilman blogia olo oli myös yllättävän tyhjä,
joten uuden vuoden lupauksena päätin ryhtyä uudestaan hommiin näissä kuvioissa.

Tästä tulee hyvä vuosi, ja toivon sitä samaa myös kaikille muille!