Eksyn harmaitten satamien sumuun

Viime aikoina ehdoton lempivärini vaatteissa on ollut musta.
Myös keli on ollut viime aikoina aika musta,
ja työn ohella en oikeastaan ole päivän kulustakaan nähnyt kuin sen mustan osuuden; illat, aamut ja yöt.
Sisään kulkeutuva rapa on mustaa, ja ihmisten fiiliksetkin tuntuu olevan.

Mutta mun mieli ei ole musta ollenkaan. Jostain syystä tämä "talvi" ei vaivaa mua ollenkaan, antaa vaan olla lumetonta ja pelkkää sadetta. Mun ajatukset on jo jossain tulevassa ja työt ja asioiden hoito sekoittaa mun koko päivärytmit ihan täysin.
Ei sekään mitään.
On ihania ihmisiä, taidenäyttelyitä, sekalaisia ruokakomboja ja katoavia tavaroita rytmittämässä päiviä.

Nautitaan tästä ikuisesta syksystä ja juodaan teetä suruun.

Going

No nyt sitten olen lähdössä.
Tuosta ovesta aamulla ulos ja suunta kentälle merimieheni kanssa.

Bali, Singapore, aurinko, loma ja seikkailut kutsuivat ja päätin seurata niiden kutsua.

Palailen takaisin joulukuun alussa, että nähdään sitten silloin.

Pitäisiköhän mun nyt luvata että sen jälkeen tapahtuisi ryhdistäytyminen ja uusi elämä tämän blogin kanssa?

we'll see.

Nyt halaan teitä virtuaaliystäväni ja lähden uniin.

Tänään

 

Tänään minua on surettanut kaikki kaukana olevat ihmiseni.. miksi ne on niin kaukana kun tahtoisin olla niiden kanssa ja lähellä?


Tänään on myös harmittanut oma päättämättömyyteni kun en koskaan tiedä mitä tahdon ja osaa tehdä oikeaa päätöstä.
Vatvon ja veivaan edestakaisin.
 

Tänään kävelin rohkeasti irtokarkkihyllyn ohi vaikka irttarit oli 3EUROA KILO ja ostin banaaneja [nyt jälkeenpäin vähän mietin että..miksi].


Tänään päättyi myös pieni työurakka uudessa ympäristössä ja huomenna palaan jälleen tuttuun ja turvalliseen.


Tänään pääsin myös pikaisesti ohimennen töissä palvelemaan TARJA HALOSTA. huhhuh.


Tänään en ostanut mitään itselleni, mutta muille paljon.

Tänään katsoin myös jälleen tämän pätkän ja tulin paremmalle mielelle niin kuin aina:

Who can see you?

Tuli tämä kysymys lähinnä mieleen tuosta vastapäisen talon ylimmässä kerroksessa asuvasta pelottavasta mummosta joka seisoo liikkumatta ikkunassa ja tuijottaa suoraan tänne..
Aika moni voi nähdä, halusit tai et.
Huh vedin verhot kiinni.

Tervetuloa minulle tosiaan tänne Kallioon. Täällä on nyt vierähtänyt jo tovi, 3kk, ja täytyy todeta että elämä on täällä niin kovin mielenkiintoista ja jännittävää. Ja outoa ja arvaamatonta, se on myönnettävä.

Täytyisi varmaan luvata kuvia uudesta kodista (muutama niitä taisikin jo huudella ;) ), ja olisihan tässä pieni Aasian reissukin edessä. Työkuviotkin on muuttuneet, lisää Marimekkoa sillä kukapa siihen kyllästyisi!
Minuun voikin nykyään törmätä lentokentällä, jakelen siellä ahkerasti tax freetä japanilaisille ja viikkaan pinoon tuhannetta minipyyhettä ja kangaskassia.

("tax free yes? tax free no? yes? no? YES YOU. and here can I have your name/namae, adress and sign PLEASE.thank you kiitos bye bye.")

Lisäksi olisi kaksi muuta liikettä, ja ystävämyynnit tottakai. Ja oho kuukauteen jäikin vain viisi (5) vapaapäivää jotka nekin on jo varattu, on Oulua ja Tamperetta ja rokotuksia ja sen sellaista.
no mutta, ihminenhän tarvii rahaa..

Minnehän tämä blogi välissä unohtui?
Hukkui elämän keskelle.


ps. kuva on Turusta, täysin aiheeseen kuulumattomasti.

Hyviä päiviä

Synttäripäiväni on tähän mennessä kulunut näissä merkeissä;
ihaninta korttia ihaillessa ja jälleen junassa kohti Helsinkiä ja töitä. Aamu vierähti nopeasti pyykkien, tiskien, pakkaamisen, jääkaapin tyhjentämisen ja muiden pikkuaskareiden parissa.
Synttärit on jotenkin niin kaksinaamainen juttu.. toisaalta ne on niin onnellisia päiviä kun ihmiset muistavat,
mutta toisaalta niistä aina puuttuu se jokin..
Mulla on ollut joku synttärikriisi jo pitkään.
Mutta nyt sitten siis 23 vuotta paketissa.

Viime päivät on onnellisesti kuluneet muun muassa Ainon hyvässä seurassa, on ollut rantapiknikiä, pussikaljailua ja uuteen kahvila/baariin tutustumista. (ja sen jäljiltä vähän pommiin nukkumista seuraavana aamuna..)

Myös omaa seuraa on riittänyt, The Great Gatsby-leffa oli siisti ja aamupalathan on aina parhautta.
Onneksi myös ystävien seuraa on ollut, perjantaina kivat läksiäiset Jounille ja ihania Rollon ystäviäkin oli paikalla ja tuli niin kotoisa olo! Ja lauantaina kutsui Katja ja Katjan sohva, aina hyvän mielen paikka :)

Ja tottakai töitä! Niitähän on hyvä olla aina. Ensimmäisessä palaverissakin palaute oli hyvää, olin kehuttu ja hymy nousi korviin hyvästä mielestä :))

Näin täällä tänään ja viime aikoina!