Elämäni ensimmäinen oikea vaellus suoritettiin aika uskomattomissa maisemissa. Meillä oli oikeastaan reissun pääohjelmana 5pv vaellus vuorille, etelästä kohti maan sisäosia kahden jäätikön välistä. Näiden viiden päivän aikana päästiin näkemään mm. mahtavia vesiputouksia, vuoristoja, laajoja tasankoja ja myös se tulivuori joka purkautui pari vuotta sitten! Reitti kulki itseasiassa suoraan sen juurelta, ja sen kyljestä pystyi käsin tuntemaan miten vuori hohkasi edelleen lämpöä. Myös laavan alle jäänyt vaelluspolku oli melko vasta tehty uusiksi, nyt vain laavan päälle. Melko jännä ensimmäisen päivän iltareitti siis :)
Toki matkalla tuli vastaan myös niitä kuumia lähteitä. Reitin päätteeksi päästiin vielä pulahtamaankin yhteen lähteeseen viimeisessä leiripaikassa. Jos siellä sai nauttia kuumasta vedestä, niin kylmää vettä myös oli tarjolla matkan varrella.. Kun kulkee kahden jäätikön välistä, on melko loogista että matkalla on myös jokia, ja aika @+"&##:n kylmiä sellaisia suoraan jäätiköltä. Osan joista pääsi ylittämään kiviä pitkin, muutamaan oli rakennettu silta, mutta yhteensä viisi jokea vaati läpi kahlaamisen. Ei muuta siis kun lahkeet ylös, varvassandaalit jalkaan, rinkan remmit irti (että kaatuessa sen saa nopeasti pois selästä), kädestä tai sauvasta kiinni ja sukellus jäätävään ja kovaan virtaan.
Säätkin tarjosi meille oikein mukavan kirjon Islannin vaihtoehdoista, oli aurinkoa ja jopa vähän lämpöä, mutta myös kunnon rankkasateita ja älytöntä tuulta.
Yöpyminen tapahtui mukaan pakatussa teltassa. Noin päivän kävelymatkojen välein reitillä oli retkeilymajoja ja niiden lähiympäristössä telttapaikkoja. Itse majat olivat melkein poikkeuksetta aina täynnä, ja sitäpaitsi ihan sairaan kalliita, eli teltta oli lopulta meidän jokaöinen majoitus. Täytyy sanoa että sen pystytykseen harjaantui aika äkkiä kun sitä kiskottiin pystyyn säässä kuin säässä, ja yllättävän äkkiä sinne myös kotiutui. Viimeiset kolme yötä Reykjavikissa hostellissa oli ihan outoja 12 telttayön jälkeen..haha.
Koko reissu oli jotain niiiiiin uskomatonta ja unohtumatonta etten olisi koskaan osannut odottaa mitään tällaista. Tarinoita ja sattumuksia matkan varrelta riittäisi vaikka kuinka, mutta tämä alkaa olla jo niin pitkä romaani että hillitsen itseni.
Suosittelen tätä vaellusreittiä kyllä IHAN ÄLYTTÖMÄN LÄMPIMÄSTI, ja vaikka tuo reitti olikin aika hullu korkeusvaihteluiltaan (0-1000m), pituudeltaan (85km) ja vaarallisuudeltaan (aika hulluja läheltä-piti-tilanteita) niin voin nyt olla elävä esimerkki siitä että jopa ensikertalainen siitä kuitenkin selviää! jee!
Noniiiin, jokohan tämä alkaisi olla viimeinen Islanti-postaus...
Luulen että tuskin on, mutta jospa tämän postauksen jälkeen kuitenkin hetkeksi kääntäisin katseeni muihin asioihin. Vaihtelu on ihan hyväksi, yes?
